Job 16
1 Job vastasi ja sanoi:
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinuavastaamaan?
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minunsijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytelläteille päätäni,
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huultenilohduttelulla.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minunjoukkoni
8 ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteninousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minullehampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille;kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minutjumalattomain käsiin.
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minuaniskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaisenisäälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuinsoturi.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni onpuhdas.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olkolepopaikkaa!
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajanikorkeudessa.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmänikyynelöiden katsoo,
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapsellehänen lähimmäistään vastaan.
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota enpalaja."